Sauli Sirviön teos "Se kuuntelee sun puhelinta, hymyilee sulle tiedotusvälineissä ja pyytää sulta rahaa" on sanomalehti, joka levittäytyi julkiseen tilaan sekä samanaikaisiin näyttelyihin Galleria Alkovissa ja Kuvan Kevät tutkintotyönäyttelyssä Kuva/Tilassa.
Sauli Sirviö's work "It listens to your phone, smiles at you in media and asks you for money" was a newspaper that spread around public space as well as into two simultaneous exhibitions in Alkovi and Kuvan Kevät 2014 - The Degree Show of the Academy of Fine Arts' in Kuva/Tila.
Prologi:
Tämän sanomalehden materiaali on dokumentoitu välillä 2013 -2014 Sampo pankin (nykyinen Danske Bank) konttorissa Hakaniemessä (suljettu), ravintola Elielissä (nykyinen Burger King) Pielisen maisemien alla, käytöstä poistetussa pitkänmatkan junassa Turussa (romutettu), hylätyssä väestönsuojassa Kallion kaupunginosan alla, 3T ja 3B raitiovaunuissa (nykyinen 2 ja 3), Ilmalan kivilinnassa (osittain tuhopoltettu), Kaartin maneesissa (nykyinen parkkihalli), autiossa Kakolan rangaistusvankilassa sekä muissa lukemattomissa paikoissa jotka ovat ehkä vielä olemassa jossain aineellisessa muodossa. Tekstit ovat olleet hajallaan sadoissa paperilapuissa, välillä myös tussilla käteen kirjoitettuna. Negatiivit ovat olleet mappien kätköissä todisteena menneistä ajoista. Materiaali oli koottava yksiin kansiin, sillä tieto on siirrettävä eteenpäin sen virallisessa muodossa. Hallussasi oleva sanomalehti on kokoelma fragmentteja eri persoonien kohtaamisista ja mikä merkittävintä, nämä fragmentit ovat syntyneet Opuksen vaikutuksesta. Ilman häntä tämä etsintäkuulutus ja siihen liittyvä odysseia ei olisi koskaan tapahtunut. Itse sanomalehti on tuotteena fyysinen ja katoava, se sijoitetaan Helsingin infrastruktuuriin ja sen on määrä tulla sattumalta löydetyksi. Se ilmestyy Lyhdynkantajien vartiomana Kompassin kaikissa ilmansuunnissa. Mikäli et saa lehteä fyysisesti itsellesi, saatat kuitenkin tulevaisuudessa tulla törmäämään siihen kansantaruissa ja urbaaneissa legendoissa. Jotta kaikki informaatio säilyisi tuleville jälkipolville, on sanomalehden sisältämä tieto spreijattu aineettomina bittihieroglyfeina kohti kaukaisia galakseja, paikkoihin joissa vielä saattaa olla toivoa. Lukiessasi tämän tekstin on allekirjoittanut astunut rautaisen ratsunsa selkään aloittaen matkansa uuteen päämäärään nykyteknologian tavoittamattomiin.
Opukselle, Helsingin päärautatieaseman raiteella 11,
tiistaina 22. huhtikuuta 2014
Prologue:
The material of this newspaper is documented between years 2013- 2014.
The documentation has taken place at Sampo bank ?s (the current Danske Bank) office in Hakaniemi, below the landscape of Pielinen in restaurant Eliel (the current Burger King), on a long distance train that has been taken out of service in Turku (demolished), in abandoned shelter underneath the district Kallio, in the tram number 3T and 3B (nowadays 2 and 3), in Stone castle at Ilmala location (partly arsoned), in Kaarti riding hall (the current parking hall), in Kakola ?s abandoned prison and other countless places that still perhaps exist in some material form. The texts have been scattered in hundreds of pieces of paper. Also written by ink on the palm of hands. Negatives have been in the archives as an evidence of past times. The material was compiled into one folder, because the data must be passed forward in its official form. The newspaper that you have in your possession is a collection of fragments. The fragments consist of encounters of different personalities. Most importantly, these fragments were born under the influence of Opus. Without him or her, this bulletin and the associated odyssey never would have happened. The newspaper itself is the product of physical and ephemeral. It is placed in Helsinki ?s infrastructure and is expected to come discovered by chance. It appears guarded by the statues of Lyhdynkantajat. If you do not get the newspaper physically to yourself in the future you may run into it in folk stories and urban legends. In order to maintain all the information for future generations the newspaper ?s content has been sprayed towards distant galaxies in the form of digital hieroglyphs to places where there might still be hope. While you are reading this text the author of this newspaper has climbed on the back of his medallic steed and started his journey somewhere away from the modern technology.
To Opus at Helsinki central railway station, track 11.
Tuesday 22nd of April 2014
[www.saulisirvio.com]
_ _ _ _ _ _ _
