[Kuva / Image: Arttu Merimaa]


[17.01.2014 – 02.02.2014]
AINO-MARJATTA MÄKI & työryhmä / & working group
Yhdeksän etäisyyttä / Nine Distances
Tanssijat / Dancers: Helena Ratinen, Ken Mai, Leena Ritva Koskinen, Minja Mertanen, Mirva Mattila, Reija Stenius, Saara Holmberg, Sanni Priha & Terhi Lilja



'Yhdeksän etäisyyttä' on teos masennuksesta. Teoksessa yhdeksän tanssijaa toisintaa yhdeksän masennuksen läpi käyneen henkilön elekieltä. Jokainen tanssija työskentelee yhden henkilön liikekielen kautta. (Galleria) Alkovin ikkunassa teos esitettiin monikanavaisena videoinstallaationa.

"Keväästä 2011 kevääseen 2012 työskentelin projektin parissa, joka toi yhteen ryhmän masennuksen kanssa eläviä ihmisiä. Keskustelimme toistuvasti kahdeksan ihmisen kanssa masennuksen kokemuksesta. Videoimme jokaisen henkilön kanssa yhden keskusteluistamme. Teoksessa tanssijat jäljittelevät videoiduissa haastatteluissa käytettyä elekieltä. Videot on kuvattu helsinkiläisissä kodeissa.
'Yhdeksän etäisyyttä' käsittelee masennusta subjektiivisten kokemusten kautta, kiinnittymättä vain kliiniseen määritelmään masennuksesta sairautena. Teoksen kontekstissa masennus on fragmentaarinen ja pysyviä merkityksiä pakeneva paikaton kärsimys. Se on aina jossain välissä. Masennuksen kokeminen on yhteisöllistä, aktiivista, kehollista sekä ennen kaikkea poliittista." Lainaus: Aino-Marjatta Mäki

Nine distances is a work about depression. In the work nine dancers re-enact gestures of nine people who have gone through depression. Each dancer works with the body language of one person. The work was presented in (Gallery) Alkovi's window thru multichannelled video installation.

"From the spring 2011 to spring 2012 I worked with the project which brought together a group of people who were living with depression. With eight people we repeatedly discussed about the experience of depression. With each participant we recorded one of the discussions on video. The dancers imitate gestures used in the recorded interviews. The videos have been shot in home environments in Helsinki.

Nine distances deals with depression through subjective experiences without trying to connect it only to the clinical definition of depression as a disease. Within the context of the work depression appears as fragmentary and placeless suffering which constantly escapes permanent meaning. It is always somewhere in between. Experiencing depression is communal, active, embodied and especially political." Quotation from Aino-Marjatta Mäki







_ _ _ _ _ _ _