MAALISKUU – HUHTIKUU March – April

SUOMI KUIVUU | Harro Koskinen + BLACKOUT (SINIRISTILIPPU) | Laura Lilja
28.2. – 30.4.2016



28. helmikuuta vietetään Kalevalan päivää ja liputetaan suomalaisen kulttuurin puolesta. Elias Lönnrot allekirjoitti Vanhan Kalevalan esipuheen 28.2.1935, ja vuonna 1978 päivä kirjattiin almanakkaan viralliseksi liputuspäiväksi, jolloin lisäys “suomalaisen kulttuurin päivä” niin ikään liitettiin päivän juhlakuvaukseen.

Kalevala day – which is celebrated on 28th of February –  is about Finnish culture. Elias Lönnrot dated and signed his preface to finnish epic the Old Kalevala on 28.2.1935, and in 1978 the day was marked into the calendar as an official flag day as the "day of Finnish culture" that was also included in the day’s celebratory status.

Näyttely tarkastelee valtiollisten symbolien roolia nykykulttuurissa. Ydinkysymykset siitä, minkälaisia arvoja, ideologioita ja politiikkaa mitkäkin symbolit edustavat ovat akuutisti läsnä aina kun rajoittavia vaatimuksia niiden tulkinnalle ja käytölle esitetään. Valtion toiminnallisuuden kiinnittyminen talouskasvun resurssointiin, vetovoimatekijöiden määrittämiseen ja bruttokansantuotteen valjastaminen onnellisuuden mittariksi muuttaa kansalaisten suhdetta valtioon. Ajatus kansallisuudesta ja kansallisvaltiosta saa tunnerekisterissä vahvasti resonoivia, identiteettiin liittyviä piirteitä ja sen symbolit alkavat koskettelemaan ihmisten käsityksiä hyvästä/pahasta, sopivasta/epäsopivasta tai ylevästä/rappiollisesta. Ajatus valtion häviämisestä on muodostunut samanaikaisesti sekä kollektiiviseksi peloksi että fantasiaksi.

This exhibition explores the role of the state symbols in contemporary culture. The core questions of  whose opinions, ideologies or politics these symbols represent is always acutely relevant when oppressive demands about their use and interpretation are being made. As the agency of the state is increasingly morphing into resourcing economic growth, defining the parameters for gaining attraction for investment and harnessing the GNP for a measurement of happiness – the citizens’ relationship to the state alters. The idea of citizenship and nation state starts to resonate in a strongly emotive, identity-based register and its symbols are attached into people's conceptions of moral –  appropriate/inappropriate or esteemed/decadent – behaviour. The annihilation of the state has become simultaneously a fear and a fantasy.

Harro Koskisen teos Suomi kuivuu on osa Koskisen teossarjaa Suomalainen elämänmuoto vuosilta 1970–72. Teossarja lainasi otsikkonsa kokoomuksen presidentinvaali ehdokkaan sloganista vuodelta 1970. Sarja esitteli Suomen lippuja erilaisissa olomuodoissa; palavina, sulavina, pingottuneina, lentävinä, sekä vuorovaikutuksessa eri yhtiöiden muunneltujen logojen tai arkisten esine-yhdistelmien kanssa. Harro Koskisen teokset joutuivat 1970-luvulla useampaan otteeseen sensuurin ja rikosoikeudellisten selvittelyjen kohteeksi. Nuorten näyttelyssä vuonna 1969 esillä olleet teokset Sikavaakuna ja Sikamessias toivat Koskiselle sakkorangaistuksen jumalanpilkasta ja Suomen vaakunan häpäisemisestä. Myös Suomalainen elämänmuoto sarjan teoksia syytettiin Suomen lipun häpäisemisestä, mutta tämä kanne lopulta hylättiin. Suomi kuivuu teos esittää Suomen lipun kuivumassa pyykkinarulla. Teos on valmistettu maalatusta kovalevystä, puusta ja köydestä.

The work Suomi kuivuu (in english Finland dries out) by Harro Koskinen is a part of a series of works called "Suomalainen elämänmuoto" (the Finnish way of living) from 1970–72. The series got its title from the National Coalition Party presidential campaign slogan from 1970. The series displayed Finnish flags in different conditions – burning, melting, stretched and flying as well as being in interaction with altered logos of various companies and together with everyday objects. For more than one occasion in the 1970's Harro Koskinen's works were censored and involved in criminal inquiry. Koskinen was fined for blasphemy and disgracing the Finnish emblem for his works "Sikamessias" (pig messiah) and "Sikavaakuna" (pig emblem) displayed in the young artists’ exhibition in 1969. The works in "Suomalainen elämänmuoto" series were also accused of disgracing the Finnish flag, but these claims were later dropped. Suomi kuivuu work presents the Finnish flag drying up on a clothesline. It is made of painted hardboard, wood and rope.

Laura Liljan teos Blackout (Siniristilippu) esitettiin Helsingissä vastikään Liljan yksityisnäyttelyssä Galleria Huudossa osana Blackout nimistä teoskokonaisuutta. Näyttelyssä mustaksi muokattu ja varjona seinälle lankeava siniristilippu (kuten myös muun muassa sateenkaarilippu ja EU:n lippu) ikään kuin ylikirjoitettiin tai riisuttiin sen perinteisistä merkityksistä mustan värin kautta. Musta lippu on anarkistinen symboli, ja yhdistettynä Suomen valtion siniristilippuun se tuo väistämättä esiin anarkistisen asenteen valtion harjoittamaa patriarkaalista hegemoniaa ja valtaan alistamista kohtaan. Blackout (Siniristilippu) teos on valmistettu mustasta spandex-kankaasta ja lateksista.

Blackout (Siniristilippu) [‘Siniristilippu’ meaning “blue cross flag” aka name for the Finnish national flag] by Laura Lilja was recently presented in Lilja's solo show in the Huuto gallery in Helsinki as a part of a series of works called Blackout. In the exhibition, the Finnish flag (as well as the rainbow flag and the flag of EU) were rendered black or casted as shadows on the gallery walls – overwritten and stripped from their original meanings by the use of black color. Black flag is an anarchist symbol and in the combination with the Finnish flag the piece brings forward an anarchist attitude towards the patriarchal hegemony and subjection to power practiced by the state. Blackout (Siniristilippu) is made of black spandex and latex.

Nämä kaksi, laajemmista teoskokonaisuuksista irroitettua, työtä esitetään rinnakkain Alkovissa. Teosten valmistumisajankohdan välinen aikaero osoittaa pohtimaan suomalaisessa yhteiskunnassa sekä keskusteluilmapiirissä vuosikymmenten aikana tapahtuneita muutoksia. Keskustelua valtiollisten symbolien käytöstä, itsenäisyyden tunteesta ja kansallisesta identiteetistä käydään nyt aktiivisesti. Kansallisuuteen liittyvä omistajuuden ja vastuun käsite on muuttunut kuvitteelliseksi – ajatus valtiosta yhteisen keskustelun ja demokraattisen päätöksenteon paikkana antaa tilaa käsitykselle valtiosta, jossa on samaan aikaan sekä vääjäämättömyyden tuntua että myyttisyyttä. Käsiteparit kuten “kansallisuus ja etnisyys” tai “kansallisuus ja uskonto” ovat palanneet jollain tavalla olennaisina tai jopa toisistaan riippuvaisina määritteinä keskusteluun valtion olemuksesta poissulkevana ja etuja valvovana rakenteena.

These two works – both removed from the context of the larger series – are presented side by side in Alkovi. The time that has passed between the making of these two works encourages to consider the changes that have happened in the Finnish society and the discourse that has taken place during the past decades. Charges against disgracing the flag aren't easily raised anymore. On the other hand people take actively part in the discussion about national symbols and identity and the sense of independency. The ownership and responsibility embedded citizenship has transferred into symbolical level. A thought of the state as a place of discourse and democratic decision making has given space for a conception of the state that is simultaneously both deterministic and mythical. Pairing of the terms such as "nationality and ethnicity" or "nationality and religion" have returned as attributes that are somehow relevant or even interrelated in the discussion about the state as an excluding organ oriented towards catering and monitoring specific interests.

Harro Koskisen ja Laura Liljan teoksia ei voida purkaa käsitteillä kuten historiallinen tai ajankohtainen. Ne käsittelevät paitsi ihmisten suhdetta kansallisiin symboleihin ja niiden taustalla oleviin rakenteisiin myös näiden rakenteiden olemusta itsessään. Yhteiskuntakritiikki ja taide eivät kiinnity pelkästään ajallisiin tilanteisiin vaan myös ajatuskokonaisuuksiin ja ideologioihin. Kansalaisten suhde valtioon perustuu eräänlaiseen korrelaatioon. Tilanteessa, jossa kansalaisten riippuvuus valtiosta on pakotettu tai olematon – kun valtion ylläpitämä kontrolli- ja vaikutuskoneisto ylittää sen tuottamat yhteisöä ylläpitävät hyödyt – vaihtoehtoiset yhteisöllisyyden muodot (jotka voivat olla anarkistisia) valtaavat alaa. Näin ollen kysymys valtion tarpeellisuudesta kaikessa problemaattisuudessaan nousee jälleen esiin.

These works by Harro Koskinen and Laura Lilja cannot simply be defined with concepts like historical or current. They don’t only deal with people's relations to national structures but also point to the structures themselves. Societal critique and art do not only attach themselves into temporal situations but rather into patterns of thought and ideologies. The relationship between citizen and the state is based on a sort of a correlation. In a situation where people’s dependency on the state is forced or non-existent – when the controlling and imposing machinery overseeds the benefits it brings for the community – alternative ways of communality gain ground (of which can be anarchist). Thus the problematic question about the necessity of the state arises again.

Kirjoittanut: Arttu Merimaa |Written by Arttu Merimaa

Harro Koskisen teos on lainassa Juha Wallenlindin yksityiskokoelmasta. Laura Liljan teos on taiteilijan omistuksessa.
The piece of Harro Koskinen is on loan from the private collection of Juha Wallenlind. Blackout Siniristilippu is owned by the artist.






> Harro Koskinen _ website
> Laura Lilja _ website







_ _ _ _ _ _ _




ALKOVI on Helsingin Kalliossa toimiva läpi vuorokauden avoinna oleva galleria/taidetila. Näyteikkunatilana Alkovi on näkyvä ja tietyllä tapaa erottamaton osa julkista tilaa. Kutsumme taiteilijoita tekemään teoksia ja suunnittelemaan näyttelyitä ottaen erityisesti huomioon galleriatilan muodon sekä sijainnin. Vuodesta 2009 lähtien Alkovin toimintaa ovat organisoineet Miina Hujala ja Arttu Merimaa. |
ALKOVI is a 24-hour-open display vitrine space located at the Kallio district in Helsinki Finland. Alkovi is a visible and in some extend inseparable part of the public space. We invite artists to make artworks and plan exhibitions specifically considering the characteristics of the gallery space and its location in the public realm. Artists Arttu Merimaa and Miina Hujala have been organizing the gallery practice since 2009.