MAALISKUU
March
/
TANJA KOPONEN
HOPE
(2016)

FRANK BRÜMMEL
PALLAS
(2012)



Maaliskuussa Alkovissa on esillä kaksi teosta: Frank Brümmelin ’Pallas’ (2012) ja Tanja Koposen ’Hope’ (2016).

In March in Alkovi there will be two pieces on display: Frank Brümmel’s ’Pallas’ (2012) and Tanja Koponen’s ’Hope’ (2016).

Brümmelin kivilaatassa lukee kolme sanaa ’Looking, Feeling, Deciding’ – Katsoa, tuntea, päättää. Koposen julisteen muotoinen teos on nimeltään Hope – Toivo.

Olemme viime aikoina miettineet paljon sitä miten rakennamme arvoja yhteisesti sekä jäsennämme läsnäoloamme ja suuntaamme toimintaamme yhdessä? – kytkeytyen tai irtautuen siitä mitkä ovat vallitsevat arvot yhteiskunnassa. Teemme päätöksiä koko ajan mutta minkä pohjalta, minkä kautta suuntaamme toimintaamme ja ajatteluamme – miten toimimme yhdessä?

In Brümmel’s stone slab it reads three words ’Looking, Feeling, Deciding’. Koponen’s poster work is titled ’Hope’.

Recently we have thought a lot about how we construct values together and how do we form our presence together and direct our actions? - in connection to or departing from what are the values present in the society at the moment. We make decisions together all the time but from what base do we direct our thinking and action – how do we act together?


Joskus tuntuu että tarvitsemme erityisesti toivoa. Se ei ole mikään itsestäänselvä asia. Menettäessämme toivon menetämme näkymän tulevaisuudesta. Ilman suuntaa olemme eksyneitä, etsimme vain omia ääriviivojamme ja ne eivät vie meitä mihinkään. Ihmisen erityinen saavutus on olla jotain myös tulevaisuudelle. Muille kuin itselleen. Emme välttämättä näe aina kaikkea selvästi, tunteisiin luottaminen on vaikea asia, samalla kuin tunteet ovat puntari sille mikä on tärkeää, ovat ne myös kiihkoilun ja tuomitsemisen väline. Vaikka on oikeus ja mahdollisuus tuntea, ei tämä tarkoita oikeutusta toimia. Tässä tilanteessa tarvitaan oleellisesti sitä että teemme päätöksiä, yksin sekä yhdessä. Että ajattelemme, pohdimme, ja arvotamme. Että otamme kykymme huomioida ja tuntea vakavasti, että näemme toiset ja heidän kykynsä. Rebecca Solnit kirjoittaa teoksessaan ’Hope after dark’ (josta tehtiin uusi painos viime vuonna) että kukaan ei voi tietää tekojensa kaikkia seurauksia, ja että joskus teoilla, (ja teoksilla, ja runoilla ja ajatuksilla) on yllättäviä, elämää mullistavia vaikutuksia. Hän kirjoittaa että jokainen teko vääjäämättä perustuu uskoon: ”sinä vain toivot ottaen käyttöösi kaiken sen viisauden ja kokemuksen joka kaikkein todennäköisimmin vie sinut sinne minne olet menossa.”

Sometimes it feels that what we especially need is hope. And that is not a simple matter. ( A self evident matter). When loosing hope we loose a sight of the future. Without a direction we are lost – we are just looking for our own outlines and those won’t take us anywhere. The specific ability of a human being is to be able to also be something for the future. For others than oneself. We don’t necessarily see everything clearly always, and to trust one’s feelings is a delicate (difficult) thing. At the same time as feelings are an essential factor on weighing in what is important, they are as well the means for arousal and judgement. Even though one might posses the right and ability to feel it doesn’t validate the ways to act.

In this situation we essentially need to do decisions, alone and together. We need to think, assess, and valuate. We need to take our abilities to consider and feel seriously, and that we see each other and their abilities. Rebecca Solnit writes in her book ”Hope in the Dark’ (which was re-published last year) that nobody can know the full consequence of their actions, and that sometimes actions, (and works, and poems, and thoughts) can have (and will have) supprising results and life-changing results. She writes that every act is inevitably an act of faith: ”you just hope and employ what ever wisdom and experience seems most likely to get you there”.


Kivilaatta johon kirjoitetut sanat ovat kuin ikuisiksi kaiverrettuja totuuksia ikuisesta liikkeestä, muutoksen muodoista ja pohdinnan tarpeen alituisesta läsnäolosta. Pikemmin kuin kirjoittaa käskyjä kallioon, meidän tulee yhä uudestaan palata katsomaan, pohtimaan ja päättämään.

The stone slab that the written words are carved on as the eternal truths about eternal movement, the constant forms of change and the need to always deliberate anew. More than writing commandments into the stone, we should again and again come back to look, think and decide.

’Hope’ teos oli ensi kertaa esitetty viime kesänä pietarilaiseen paikalliskirjastoon toteuttamassamme hankkeessa In Common. ’Pallas’ viittaa kreikkalaiseen mytologian viisauden ja tiedon jumalattareen Pallas Atheneen.

’Hope’ was first time presented as a part of our In common -project that took place last year in a local library n St. Petersburg. ’Pallas’ refers to greek mythology and the goddess of wisdom and knowledge Pallas Athene.


Teksti: / Text by: Miina Hujala

Kuratointi / Exhibition curated by Hujala & Merimaa

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Tanja Koponen on helsinkiläinen kuvataiteilija. Hän valmistui kuvataiteen maisteriksi Kuvataideakatemian Tila- aikataiteen osastolta vuonna 2005. Koposen teokset ovat usein tila- ja paikkasidonnaisia liikkuvasta kuvasta, äänestä, valokuvista ja erilaisista objekteista koostuvia kokonaisuuksia. Koposen teoksia on on ollut esillä muun muassa yksityisnäyttelyissä Hippolyte galleriassa ja Galleri Sinnessä Helsingissä sekä Galerie Anhavan projektihuoneessa ja Suomen Valokuvataiteen museon Projekti-tilassa.

Frank Brümmel asuu ja työskentelee Turussa. Hän opiskeli Akademie der Bildenden Künste Nürnberg:ssa ja valmistui kuvataiteen maisteriksi Kuvataideakatemiasta vuonna 2008. Brümmel on työskennellyt aiemmin kivenhakkaajana Saksassa, ja käyttää tätä taustaa usein lähtökohtana teoksilleen. Brümmelin teoksia on ollut esillä muun muassa Opelvillen Rüsselsheim:ssa, Lothringer13 München:ssa, Hämeenlinna taidemuseossa, Huuto Galleriassa, Titanik Galleriassa and Mäntän kuvataideviikoilla. Tänä keväänä hänellä on myös yksityisnäyttely Sculptor galleriassa Helsingissä. Brümmel on myös Puhekaraoke ryhmän jäsen.

Tanja Koponen is an artist based in Helsinki. She has graduated from the Department of Time and Space in The Academy of Fine Arts Helsinki in 2005. Her works are site- and situation specific installations that mostly consist of sound and video elements as well as photographs and objects. Recently Koponen has had solo shows at Hippolyte gallery and Galleri Sinne in Helsinki as well as in Galerie Anhava project room and the project space of the Finnish Museum of Photography.

Frank Brümmel lives and works in Turku, Finland. He studied at the Akademie der Bildenden Künste Nürnberg as well as in the Finnish Academy of Fine Arts, Helsinki where he got his MFA in 2008. Brümmel has a backgound working as a stonemason in Germany, and he often utilizes that as a formal reference in his work. Brümmel's works have been seen in exhibitions in Opelvillen Rüsselsheim, Lothringer13 München, Hämeenlinna Artmuseum, Huuto Gallery, Titanik Gallery and Mänttä Art Festival. This spring he will also have a solo show in Sculptor gallery in Helsinki. Brümmel is also a member of Speechkaraoke Action Group.


More from the artist:
Frank Brümmel
Tanja Koponen







_ _ _ _ _ _ _