KESÄKUU – HEINÄKUU
June – July

Kaiken jälkeinen maa /
Land After Everything
Anni Puolakka

1.6. – 24.7.2016



Anni Puolakan näyttely Kaiken jälkeinen maa koostui kahdesta kankaalle tulostetusta kuvasta, ikkunaan kiinnitetyistä silikonikäärmeistä, jotka ovat "syöneet" sisäänsä erilaisia materiaaleja (kuten tiedonsiirtojohtoja ja lääkkeitä) sekä kasasta multaa.

Exhibition Land After Everything by Anni Puolakka was composed of two images printed on canvas, silicone snakes attached to the window that have "eaten" various materials (like data transfer cables and medicine capsules) and of heap of soil.

Teksti / Text by: Anni Puolakka:
[FIN]
" ‘Kaiken jälkeinen maa’ on aika dramaattisesti sanottu. Mutta tykkään draamasta ja halusin kuvitella että voisin pysäyttää ajan. www.urbandictionary.com määrittelee sanan ‘post-everything’ kuvauksena ympäröivästä maailmasta, joka näyttää siltä miltä se nyt vain näyttää. Olen ajatellut Täällä Pohjantähden alla -trilogian avauslausetta “Alussa oli suo, kuokka ja Jussi.” Kansallisvaltio on muuttunut maatalousyhteiskunnasta modernimmaksi. Se on sijaitsee samalla maaperällä, mutt nyt on uusia kysymyksiä, kuten ydinjäte. Kaiken jälkeen katson maata ja se on sotkuinen. Symboleista, materiaaleista, peloista, unelmista, kysymyksistä ja päätöksistä syntynyt sotku. Poimin joitakin asioita ylös, luottaen vaistooni ja uhmaten merkityksettömien valintojen pelkoa. Sulatan sen, minkä olen mieltymyksiltäni tai vahingossa niellyt samoillessani maan pinnalla ja netissä. Mutta valehtelisin, jos sanoisin että en toivo sulatuksen johtavan metaboliaan: jätteen ohella haluan tuottaa energiaa. Et pitänyt sitä aikoinaan romanttisena kun etsin netistä rakkautta ja nyt, samalla tavalla, pidät näitä kuvia jotenkin liian digitaalisina, jotta ne tuntuisivat vartavastisilta, erityisen kokemuksen tuottamilta. Mutta eivät käärmeetkään välitä. Ne luikertelevat eteenpäin tapaamaan toisia käärmeitä, syövät asioita jotka tulevat eteen, käsittelevät ne ja jättävät taakseen jälkiä. Löysin kuvan Karjalasta löytyneestä kalliopiirroksesta, joka esittää joutsenta ja munaa. Sen ovat oletettavasti tehneet tuhansia vuosia sitten ihmiset, jotka ovat maan, DNA:n ja kielen kautta suhteellisen sukulaisia minulle. Näiden linkkien kautta saatan ladata heimokuvastoa koneelleni olematta kulttuurinen anastaja. Ne saavat minut myös haluamaan luikerella pois, niistä vapaaksi, netin sulattamoihin. Nielaisin joutsenen ja munan ja käytin Photoshoppia sulatukseen, instagrammasin (t)ulosteen. Tekemäni kuvan kautta lähetän värähtelyjä kohti esiäitejäni ja niitä olentoja, jotka saattavat katsella näitä pikseleitä tulevaisuudessa. Kohti ketä tahansa. "

[ENG] "It’s rather dramatic to say ’land after everything’. But I’m into drama and I wanted to imagine I could stop time. www.urbandictionary.com defines the word ‘post-everything’ as a description of the world around you that just looks like it does. I’ve been thinking about the iconic opening line from a Finnish novel*: "In the beginning there were the marsh, the hoe - and Jussi (the male protagonist of the book).” The book tells the story of an archetypal yet heroic rural Finnish family from 1880 till the Second World War. It deals with the agricultural, political foundations of the nation state which is now a modern entity, still on the same soil but now with some new questions like nuclear waste. After everything I look at the land and it’s messy. A mess of symbols, stories, materials, fears, dreams, questions and decisions. I lift some things out of the mess, trusting my instinct and defying the fear of meaningless choice. I digest what has entered me by a mix of preference and accident while I’ve roamed the surface of earth and online. But I’d be lying if I’d say I didn’t have hopes for digestion leading to metabolism: for production of energy and not just waste. Once upon a time you didn’t find it romantic when I looked for love online, and now, similarly, you find the images somehow too digital for them to feel particular to a certain experience. But the snakes don’t care either, they slither on to meet other snakes, to eat up things and then digest them, leaving traces behind. I found an image of a rock carving portraying a swan and an egg located in Karelia and presumably made thousands of years ago by people relatively related to me through soil, DNA and language. These links allow me to download tribal imagery without being a cultural appropriator. They also make me want to slither forward, free of them, to the smelters of the world wide web. I swallowed the swan and the egg and used Photoshop for digestion, instagrammed the excretions. Through the image I made, I am sending vibrations towards my ancestors as well as those beings who might look at these pixels in the future. Towards anyone." *) Väinö Linna: Under the North Star trilogy, published between 1959–1962.

Anni Puolakka työskentelee monialaisesti ja usein kollektiivisesti eri taiteilijoiden kanssa liikkuvan kuvan, äänen, performanssin, installaatioiden, tekstin ja graafisen suunnittelun parissa. Puolakan teokset purkavat ihmisyyteen liittyviä niin kehollisia kuin psyykkisiäkin potentiaalisuuksia ja rajoja suhteessa ympäröivään todellisuuteen, objekteihin ja olioihin. Puolakka on valmistunut graafiseksi suunnittelijaksi Aalto-yliopistosta ja suorittaa parhaillaan kuvataiteen maisterin tutkintoaan Piet Zwart Intituutissa Rotterdamissa. Puolakan esityksiä, teoksia ja yhteistyöhankkeita on ollut esillä Euroopassa, Pohjois-Amerikassa ja Australiassa, muun muassa TENTissä (Rotterdam), Performance Spacessa (Sydney), The Contemporary Art Centre CAC:ssa (Vilna) sekä Helsingissä SICissä, Sorbuksessa ja Baltic Circle -festivaalilla.

Anni Puolakka works in a multidisciplinary and often collective way, using moving image, performance, installation and text. Puolakka’s works disseminate both the bodily and physical potentialities and boundaries that we as humans experience in relation to surrounding reality, objects and beings. Puolakka is currently doing her MFA at the Piet Zwart Institute in Rotterdam and previously studied graphic design in Aalto University. Puolakka’s work has been presented in Europe, North-America and Australia – at TENT (Rotterdam), Performance Space (Sydney) and The Contemporary Art Centre CAC (Vilnius) as well as SIC, Sorbus and Baltic Circle festival in Helsinki.



annipuolakka.com
vibes.fi







_ _ _ _ _ _ _




ALKOVI on Helsingin Kalliossa toimiva läpi vuorokauden avoinna oleva galleria/taidetila. Näyteikkunatilana Alkovi on näkyvä ja tietyllä tapaa erottamaton osa julkista tilaa. Kutsumme taiteilijoita tekemään teoksia ja suunnittelemaan näyttelyitä ottaen erityisesti huomioon galleriatilan muodon sekä sijainnin. Vuodesta 2009 lähtien Alkovin toimintaa ovat organisoineet Miina Hujala ja Arttu Merimaa. |
ALKOVI is a 24-hour-open display vitrine space located at the Kallio district in Helsinki Finland. Alkovi is a visible and in some extend inseparable part of the public space. We invite artists to make artworks and plan exhibitions specifically considering the characteristics of the gallery space and its location in the public realm. Artists Arttu Merimaa and Miina Hujala have been organizing the gallery practice since 2009.