Niskanen: South by Southeast


ELOKUU / August
2.8. - 25.8.2013
PEKKA NISKANEN
SOUTH BY SOUTHEAST



"Matkustin Etelämantereelle norjalaisella Fram-aluksella, jolla oli filippiiniläinen alipäällystö. Teoksessani tiedemies, Markku T Kurkinen, ja laivan matruusi Protacio Mabunga ystävystyvät matkalla Antarktiksen niemimaahan. Pyörätuolilla liikkuva Kurkinen halusi nähdä pingviinit ja Etelämantereen. Mabunga joutui Antarktikselle elättääkseen perheensä. Miehet unohtavat aluksen kirjoittamattoman säännön, jonka mukaan laivan alipäällystön tulisi pitää kunnioittavaa etäisyyttä matkustajiin.

Filippiinien haasteena on länsimaiden uuskolonialismi, jonka seurauksena kaakkoisaasialaisista on tullut haluttua halpatyövoimaa myös risteilyaluksille, eikä turismi Etelämantereelle olisi mahdollista ilman risteilyaluksilla työskenteleviä aasialaisia siirtotyöläisiä. Kaakkoisaasiasta lennätetyt työntekijät asuvat Etelämantereelle kulkevalla laivalla lähes puolet vuodesta. He kutsuivat Antarktista tyhjyydeksi, paikaksi ”ei missään”."

Videoinstallaation musiikin on tehnyt Burmassa tapaamani äänitaiteilija Tay Wai Aye Chan. Äänisuunnittelun on toteuttanut Juuso Oksala. Kiitos: AVEK / Elena Näsänen, Taiteen edistämiskeskus, Uudenmaan taidetoimikunta.



"I traveled to Antarctica with the Norwegian cruise vessel Fram that had Philippine petty officers. In my work the scientist Markku T. Kurkinen and the ship’s sailor Protacio Mabunga become friends during the trip to the Antarctic Peninsula. Kurkinen, who uses a wheelchair, wanted to see the penguins and the Antarctic. Mabunga had ended up on Antarctica in order to provide for his family. The men set aside the unwritten rule, according to which the ships petty officers are to keep a respectful distance to the passengers.

Western neo-colonialism presents a challenge for the Philippines. As its consequence, South-East Asians have become cheap and sought after labor also for cruise ships. Tourism to the Antarctic would not even be possible without Asian migrant workers on the cruise ships. The workers, flown in from South East Asia, live almost half of the year on board the ships. They call Antarctica the emptiness, the ”nowhere” place."

The music in the video installation is made by the sound artist Tay Wai Aye Chan. Sound design by Juuso Oksala.



www.pekkaniskanen.com




_ _ _ _ _ _ _

*Galleria Alkovi siirtyy vuonna 2013 uuteen toimintamalliin. Kun viime vuodet Alkovi on pyrkinyt esittelemään mahdollisimman laajasti taiteilijoiden näyttelyehdotuksia ilman tarkempaa linjausta ja rajoitetta, olemme nyt kutsuneet 12 taiteilijaa/taiteilijaparia tekemään teoksen nimenomaan ottaen huomioon gallerian tilalliset ja kontekstuaaliset erityispiirteet. Läpi vuorokauden auki olevana ikkunagalleriana Alkovi on osa julkista tilaa; se on jatkuvasti läsnä katu- ja kaupunkikuvassa samoin kuin kulman apteekki, aukion grilli ja Hurstin ruokajono, joiden keskuudessa galleria sijaitsee. Siksi tuntuukin oleelliselta miettiä galleriatoiminnan kautta julkisen tilan ja taiteen esittämisen problematiikkaa: kaupunkia yhteiskunnallisen muutoksen ilmentäjänä, yksityisiä ja rakenteellisia vallan näkyväksi tulemisia tai sosiaalisten ja poliittisten tilanteiden yhteentörmäyksiä. Tällaiseen viitekehykseen ja diskurssiin olemme pyytäneet taiteilijoita suhteuttamaan oman tekemisensä ja ajattelunsa.

/ In 2013 Gallery Alkovi starts a new mode of operation. The previous years Alkovi has been aiming to present exhibition suggestions from artists as widely as possible without a specific line or limitation. Now we have invited 12 artists/artist couples to make an artwork concidering the spatial and conceptual characteristics of the gallery. As a 24h open window gallery Alkovi is a part of the public space - it is constantly present in the cityscape in a same way as are the drugstore in the corner, the grill in the square and the Hursti breadline that accompany the gallery and form its surroundings. For this reason it seems relevant to reflect the problematics of public space: the city as an indicator for the social change, emergences of the individual and structural power or the collisions of social and political situations. Into this kind of discource we have invited the artists to place their work and thinking.