[Images (c) Miina Hujala ]





MARIA & NATASHA ARENDT
”TOINEN PUŠKIN / THE OTHER PUSHKIN”
[ ELOKUU / AUGUST
10.08. – 31.08.2018 ]

Maria ja Natasha Arendt ovat työskennelleet vuodesta 2010 teossarjan parissa, joka käsittelee Aleksandr Puškinia, Venäjän kuuluisaa ja keskeistä runoilijaa. Puškinin historia on linkittynyt heidän oman taustansa kanssa – Arendtien isoisoisä oli lääkäri, joka hoiti Puškinin ampumahaavaa viimeisessä kuolemaan johtaneessa kaksintaistelussa, jossa Puškin sai osuman taistellessaan vaimonsa Natalian kunnian puolesta ranskalaisen sotaherran ja diplomaatin Georges d’Anthèsin kanssa.

Arendtien teokset kuvittelevat toisenlaisia tarinoita ja menneisyyksiä Puškinille. Yksi näistä pohjautuu Puškinin perimälle: hän oli Afrikasta tuodun palvelijan Abram Petrovich Gannibalin jälkeläinen. Gannibal oli tuotu Venäjälle lahjaksi Pietari Suurelle, jonka suosikiksi hän sittemmin tuli saavuttaen – aikakaudessaan poikkeavan harvinaisen – uran armeijan, insinööritöiden ja hallinnon saralla. Arendtien mielikuvittelu on mytologisia mittasuhteita saava spekulaatio siitä mitä Puškinista olisi tullut, jos hän olisi selvinnyt kaksinkamppailusta, joka päätti hänen elämänsä. (Puškin oli kuolemansa aikaan parhaillaan kirjoittamassa kirjaa Abram Gannibalista.)

Arendtien teokset ottavat lähtökohdikseen henkilöhistoriat sekä kulttuurillisen yhteisen –kyseenalaistaen historiallisia hegemonioita mielikuvittelun ja vaihtoehtoisten luentojen kautta. Ensi näkemältä tämä vaikuttaa yksinkertaiselta leikiltä faktan ja fiktion kanssa, mutta itse asiassa osoittaa kohti sitä mitä tällainen toiminta itsessään voi tehdä: kaivautua ongelmallisuuteen tiettyjen historiallisien ajatusten, tottumusten, tapojen ja ’totuudellisuuksien’ kuten nationalismin, eurooppakeskeisyyden, rodullisuuden, perinnöllisyyden sekä jatkuvuuden käsitteessä.

”Kuvittele että runoilijamme selvisi ihmeellisesti, mutta käydessään läpi kliinisen kuoleman muuttui dramaattisesti. Niin paljon, että hän jopa hylkäsi kirjallisuuden, ja ollen se mikä hän oli, riidanhaastaja, flaneeraaja, unien tulkitsija ja ennen kaikkea Venäläisen kitschin isä … hän päätyi etsimään toisia tapoja ilmaista itsenään.” (Lainaus tekstistä, jossa Arendtit kertovat projektistaan teosten esittämien yhteydessä Puškin-talossa Lontoossa 2011 ja Puškinin talomuseossa Pietarissa 2014.)

Maria Arendtin kirjontatyöt esittävät kuvitellun, ja jollakin tapaa vääristyneen, afrikkalaisen maiseman, joka on yhdistetty Puškinin läsnäoloon – joko hahmona tai lainauksina hänen kirjoistaan ja runoistaan, kuten Kapteenin tyttärestä ja Jevgeni Oneginista. Tekstit viittaavat tuleviin katastrofeihin ja huonoon onneen – yhdessä pellavaliinassa ennustetaan lumimyrskyä ja toisessa on viittaus huonoon enteeseen: jänikseen juoksemassa pellon poikki. Tässä jänis on kuvattuna poikkeuksellisen laihana norsuna. Natasha Arendtin Puškinin rintakuva tuo itse päähenkilön lavalle.

Tässä yhteydessä on aiheellista tuoda esiin myös se mistä puhutaan ’toiseuttamisena’ – läntisestä perinteestä, joka jatkuvasti rakentuu asioiden eksotisoimiselle. Siinä tehdään rajat sen välille, mikä on tuttua, ja mikä on vierasta kyllästäen prosessin vallalla erottaa ne. Taiteelliseen toimintaan (kuvitteellisena ja toisia vaihtoehtoja esiintuovana) liittyy elementti – että tätä voi tehdä ainoastaan kiinnittämällä huomion niihin vikoihin ja epäonnistumisiin jotka kulkevat mukana kulttuurillisesti painottuneiden ja puolueellisten näkemysten kanssa.




Maria and Natasha Arendt have been working on the series of works about Alexander Pushkin, the seminal Russian poet, since 2010, continuously adding pieces to the series. The history of Pushkin is intertwined with theirs – Arendts' great grandfather was the doctor who treated Pushkin for the eventually fatal gunshot wound suffered in a duel fought over the honour of his wife Natalia with a French military man and diplomat Georges d'Anthès.

Arendts' works imagine different kinds of histories for Pushkin. One of these alternative histories built on the heritage of Pushkin: he was a descendant of Abram Petrovich Gannibal – an African servant send as a gift for Russian tsar Peter the Great, whose favorite he then became, having – during the times unusually – prominent career in military, engineering and governance. In the center of this imagination is the speculation of mythological proportions of what Pushkin might have become had he survived the duel that ended his life. (With a nod to the fact that in the time of his death he was on the process of writing a book about Abram Gannibal, his maternal ancestor.)

The pieces take as their points of entry the issues of family histories and cultural commons with the questioning of historical hegemonies through imagination and alternative readings. Something that can be firstly seen as a mere play between fact and fiction actually points towards the core of what this kind of exercise can do: excavate the problematics of certain historical notions, conventions and truisms such as nationalism, eurocentrism, race or concept of heritage and linearity.

"Imagine that our poet did miraculously survive, but having gone through clinical death he changed dramatically. So much so that he even abandoned literature, and, being as he was, a troublemaker, flâneur, dream interpreter and, after all, the father of Russian kitsch... he went on the lookout for other means of self-expression." (Quote from the text where Arendts’ explain about the project that was previously presented in occasion of the exhibitions of the series in the Pushkin House in London in 2011 and in the Pushkin Apartment Museum in St Petersburg in 2014.)

Maria Arendt's embroideries show imagined and somewhat warped African landscapes combined with the presence of Pushkin – either in figure or as quotes from his books and poems, such as The Captain's Daughter and Eugene Onegin. The texts suggest upcoming catastrophes and bad fortunes: in the one linen cloth a snowstorm is prophesized, and in the other a reference to a bad omen of a hare racing through the fields is referenced – here the hare depicted as an abnormally skinny elephant. Natasha Arendt's Pushkin bust brings the main character to the stage.

It is relevant to discuss also the ”othering”– a western tradition that builds on ‘excotising’ things and thus making the boundaries between familiar and foreign constantly laid with power to distinct them – artists built on this this by adding a layer that points to the function of art (as imaginative and alternative) – that can only be done by opening up the understanding of the faults and failures that travel within these culturally biased notions.






Maria ja Natasha Arendt kasvoivat ’Maslovka’ taiteilijakylässä Moskovassa, jossa heidän isöäitinsä, kuvanveistäjä Ariadne Arendt opetti heitä taiteen saralla 70-luvulla. Maria Arendt valmistui M.I.Kalininin ammattikorkeakoulusta 1988 ottaen osaa näyttelyihin aktiivisesti sen jälkeen. Natasha Arendt valmistui Stanislavkyn teatterikoulusta lavastajaksi ja muutti valmistumisensa jälkeen Lontooseen 1991. Hän asuu Moskovan ja Lontoon välillä ja on pitänyt näyttelyitä kansainvälisesti 1970-luvun lopusta lähtien.

Maria Arendtin teoksia useissa kokoelmissa kuten Venäläisen museon (Pietari), Trejakov-gallerian (Moskova), Schusevin arkkitehtuurimuseon (Moskova) ja I.Ajvazovskyn gallerian (Feodosia) kokoelmissa sekä yksityisissä kokoelmissa kuten Alberto Sandrettin kokoelmassa, Italiassa, Ranskassa (Toulouse) ja Englannissa (Brian Enon kokoelmat). Natasha Arendtin teoksia on myöskin Venäläisen museon ja Tretjakov-gallerian, sekä myös Moskovan arkkitehtuurimuseon kokoelmissa, ja Venäläisen nykytaiteen museon kokoelmissa (Jersey Cityssä, Yhdysvalloissa), I.AIvazovskiy galleriassa (Ukrainan kansallismuseossa) ja N.Kournikova gallerian kokoelmissa, kuten myös The Nukus museossa Uzbekistanissa, M. Voloshin museossa (Koktebel, Krimin niemimaa), Leonid Talochkin valtiomuseossa, sekä Moskovan yliopiston humanististen tieteiden osaston kokoelmissa (RGGU), ja useissa yksityisissä kokoelmissa.





Maria and Natasha Arendt grew up in the 'Maslovka Artist Village' in Moscow where their grandmother, sculptor Ariadne Arendt, tutored them in arts in the 1970's . Maria Arendt graduated from M.I. Kalinin applied arts polytechnic in 1988 and has been taking part in exhibitions actively ever since. Natasha Arendt, after graduating in stage design from The Stanislavsky Theatrical School, moved to London in 1991. She currently divides her time between London and Moscow. She has been exhibiting internationally since the late 70's.

Maria Arendt’s works are in the collections of the museums: Russian Museum (St. Petersburg), State Tretyakov Gallery, Schusev - State Museum of architecture (Moscow), National Picture Gallery of I.Ajvazovsky (Feodosia), Alberto Sandretti collection (Italy) and private collections in France (Toulouse) and England (the collection of Brian Eno). Natasha Arendt’s works are in the State Russian Museum (St. Petersburg), State Tretyakov Gallery, The Moscow Museum of Architecture (MUAR), Museum of Contemporary Russian Art (Jersey City, US), I. Aivazovsky Gallery (State Museum Ukraine), N. Kournikova Gallery (Moscow), The Nukus State Museum (Uzbekistan), M. Voloshin State Museum (Koktebel, Crimea), Leonid Talochkin State Museum, Moscow university’s humanist departments collection (RGGU), as well as a number of private collections.




[ESSEE: 'I AM JUST THOUGHTS OF WHAT WE ARE' by Miina Hujala.]







_ _ _ _ _ _ _